Kesäkuun ensimmäinen arkipäivä. Koulut päättyneet, juhlat juhlittu ja kesätöiden ensimmäinen päivä! Monet nuoret kohtaavat ensityönantajansa ja poraavat tietämättään muistojen kulhoon mielettömiä kokemuksia! Kuinka ensikohtaaminen sujuu?
Kesätyöntekijä kenties pohtii: Onko minulla oikeat kamat päällä? Mikä ihmeen verokortti ja mistä? Kuinka tauot sujuvat ja onko evääni ok? Toisaalta: kuinka ihmeessä jaksan herätä niin aikaisin? Mitä ne kynätorkut ensimmäisellä kahvitauolla, veskissä, tarkoittavatkaan – kun kokeneemmat puhuvat niistä lyhyiden yöunien pelastajina?Istun tällä hetkellä Punkaharjulla, metsämuseossa, Lustossa. Mahtava paikka, jossa minulle kulminoituu vahvasti satavuotias Suomi! Tajuan taas, kuinka todellakin tämä maa elää metsästä, vihreästä kullasta. Todella monet meistä ovat työskennelleet ja edelleen työskentelevät metsän parissa. Mielessäni vilisevät muistot yläkouluikäisestä Jarista, joka 90-luvun alkupuolella jaksoi ahkerasti viisi täyttä kesää painaa kesätöitä Haukiputaalla paikallisissa sahoissa.
”Ehkä aika kultaa muistot, mutta päivääkään en vaihtaisi kesätyö- kokemuksista pois. ”
Satoi tai paistoi
Toki aamuherätykset olivat suorastaan kammottavia, kun kuudelta alkoivat työt Martinniemessä. Mitä opin? Kuljin pääluottamusmiehen kyydissä kirkonkylältä Martinniemeen autolla. Hän otti minut kyytiin samalla minuutilla joka ikinen aamu, satoi tai paistoi. Täsmällisyys ja työn arvostaminen kuuluivat vanhan työkaverini maailmankuvaan vahvasti.
Pääsin työsopimusmaailmaan käsiksi; mitä tuntipalkka ja lomarahat tarkoittavat. Pääsin urakkapalkkaan käsiksi, ymmärsin rimottajana tekemisen ja tienaamisen himon ja samalla yrittämisen perusteet. Opin ohjaamaan koneita, ymmärtämään metsäteollisuuden mekaanikan perusteet, kuivaamon sieluntilan ja suurten trukkien mahtivoiman.
Elämäni karuimman työviikon vietin Martinniemen sahalla tyhjentäen kymmenen tuntia päivässä neljää suurta tuhkaluukkua lapiota ja kottikärryjä käyttäen palaneesta sahajätteestä, tuhkasta. Silloin ajattelin, että ymmärrän jotain Helvetin kuumuudesta.
Tavat tutuiksi
Siirryin Lustosta Hotelli Punkaharjulle, jossa hotellin johtaja kuljettaa uusia kesätyöntekijöitä tiloissa ja kertoo asiantuntevasti hotellistaan ja tavoista siellä: asiakkaita kutsutaan vieraiksi, eikä hotellin baari ole baari, vaan lounge.
Taustalla soi ihana suomalainen vanha musiikki ja hotellissa hymyillään. Hotellin johtaja mahtaa olla ensityönantaja monelle näistä nuorista, joita hän parhaillaan perehdyttää. Olen varma, että tästä kesästä tulee mielettömän mahtava kaikille näille nuorille ja paikan vieraat saavat osansa paikan hengestä.
Ensityönantajan rooli on merkittävämpi, kuin kukaan juhannusta kohti juostessa muistaa ajatella. Nyt onkin hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, mitä muistoja haluat kesätyöntekijöidesi kantavan mukanaan koko loppuelämänsä.
Iloa kaikille kesän töihin ja uurastukseen!
Tilaa blogikoosteemme ja pysyt perillä parhaista tarinoistamme:
Aiheet: Rekrytointi
